Adoptoi Mister Monk
Mies · Nuori · 3 vuotta
Hyvä eläintehdas-työntekijä, valitettavasti minun oli pakko antaa Mister Monk ylittää sateenkaaren sillan 18.12.2023. Hänellä todettiin suuri maksasvunas vuoden 2023 syyskuussa. Viimeisen muutaman päivän ajan hän ei ollut syöneet mitään. Hän söi 1–2 kpl paistettua kanaa ja hieman maitopullollista vuohimaitoa. Hän näytti nälkäiseksi, mutta mitä tahansa asettaessani hänen eteen, hän ei ollut syöneet paljoa. Eläinlääkäri sanoi hänen olevan erittäin heikko ja suuri vatsa täynnä rakkuloiden. Se oli vain aika hänelle. Hän meni sateenkaaren sillan yli päänsä käsissäni, hyvin rauhallisesti ja rentoutuneena. Mister Monk (ja nimi sopi hänelle täydellisesti) oli kylmimmät sokot, joita olen jouduttu hoitamaan. Hän varsin lähes ohitti turskan ja naapurin koiran eikä koskaan provosoittanut heitä. Hän istui sohvalla kanssani lopussa ja katsoi televisiota. Hänen "siskonsa", Bibi, hän hyväksyi ja joskus oli hiuskosketus, mutta ei usein. Mister Monk ei tullut makuuhuoneeseen. Vain aamulla, että muistutti minua (tietenkin ennen herätystä), että nyt – täsmälleen nyt – hänen olisi nälkäinen ja tarvitsi jotain syötävää välittömästi, muuten (tietenkin) hän kuolisi nälkään. Hän pystyi kertomaan monta tarinaa, mutta usein se kuulosti enemmän, että hän huutaa minulle. "Mene ruokkia minua!" tai "Miksi oven on vielä suljettuna, kun olen ollut täällä vähintään kolme sekuntia?" Muuten hän oli aina minun lähellä, kun olin kotona (ja kotitoimistossa olin kotona paljon). Kun minä ryhtyin viettämään yöhön ystävän kanssa, hän ei ollut poissa minusta edes vähän. Joka muutaman minuutin välin hän varmistui siitä, että minä olin vielä siellä. Tietokone oli hänen vihollisensa. Olin istunut ja työskennellyt tuntikausia ilman taukoja, että petin häntä. Hänellä oli lahja kiihottaa kautta näppäimistön ja painaa täsmälleen niitä näppäimiä, jotka suljevat laitteen...? Kun olin poissa matkalla, hän hyväksyi nopeasti "kissanhoitajan" Waltraudin, joka antoi hänelle ruokaa. Hänelle sallittiin myös pettää ja raaputtaa häntä. Meitä puuttuvat häntä syvällisesti (Bibi etsii häntä nyt) ja emme koskaan unohtaa. Kiitos siitä, että annoin Mister Monkin saada muutaman kauniin vuoden. Monia rakastavia ja surullisia terveisitä G.G.
Lue alkuperäinen (de)
Liebe Tierheim-Mitarbeiter, leider musste ich am18.12.2023 Mister Monk über die Regenbogenbrücke gehen lassen. Er hatte nach Diagnose des Tierarztes im September 2023 einen recht großen Leber-Tumor. Seit ein paar Tagen hat er gar nicht mehr gefressen. 1 -2 Stücke gekochtes Hühnchen und ein bisschen Ziegenfrischkäse. Er schien Hunger zu haben, aber egal, was ich ihm vorgesetzt habe, gefressen hat er (so gut wie) nichts. Der Tierarzt meinte, er wäre total abgemagert und der dicke Bauch wäre inzwischen voller Tumore. Es wäre einfach an der Zeit für ihn, zu gehen. Er konnte mit seinem Köpfchen in meiner Hand ganz ruhig und entspannt über die Regenbrücke gehen. Mister Monk (und das Mister passte hervorragend zu ihm) war die coolste Socke, die ich je betreuen durfte.? Er hat die Kater und den Nachbarhund in der Umgebung mehr oder weniger ignoriert und sich auch nicht provozieren lassen. Gerne hat er zum Schluss neben mir auf dem Sofa gesessen und TV geguckt. Seine "Schwester" Bibi hat er akzeptiert und hin und wieder gab es einen Nasenstupser, mehr aber eigentlich nie. Ins Bett kam Mister Monk nicht. Nur morgens, um mich (natürlich vor dem Wecker) daran zu erinnern, dass er jetzt - und zwar genau jetzt! - Hunger hat und SOFORT etwas zu fressen benötigt, weil er sonst (natürlich) elendig verhungern würde ?. Er konnte viel erzählen, meistens klang es allerdings eher, als würde er mich anbrüllen. "Los FUTTER!" oder "Wieso ist die Tür noch nicht auf, obwohl ich schon mind. 3 Sekunden davor stehe?" Ansonsten war er immer in meiner Nähe, wenn ich zuhause war (und durch Homeoffice war ich viel zuhause). Wenn ich mich tatsächlich mal erdreistet habe, bei einer Freundin zu übernachten, ist er danach kaum von meiner Seite gewichen. Alle paar Minuten musste er sichergehen, dass ich noch da bin. Der Computer war sein Feind. Da habe ich ja stundenlang gesessen und gearbeitet und ihn nicht pausenlos gestreichelt. Er hatte das Talent, über die Tastatur zu klettern und genau die richtigen Tasten zu treffen, die das Gerät herunter gefahren haben.... ? War ich mal eine Weile in Urlaub, hat er die "Katzenbetreuerin" Waltraud schnell akzeptiert, sie hat ihm ja Futter gegeben. Sie durfte ihn auch anfassen und streicheln. Wir werden ihn schmerzlich vermissen (Bibi sucht ihn im Moment) und niemals vergessen. Danke, dass ich Mister Monk noch ein paar schöne Jahre schenken durfte. Viele liebe und traurige Grüße G.G.
Ilmainen tili — sisältää 10 yhteydenottoa
Listattu viime kuussa
