Adoptoi Non serve sparare ai lupi
Rasvahybridi · Tuntematon · Nuori · 1 vuosi
Verkkolehti ildolomiti.it julkaisi haastattelun Luca Pianesin kanssa Brunolla Violalla, maanviljelijä ja Maanviljelyksen Eläinten Perintöpuolustusyhdistyksen (Adgp) puheenjohtajalla, joka perustettiin edistämään ja levittämään maanviljelijöiden työtä suurten karhujen estoalan alalla: lyhyesti sanottuna ihmiset, jotka ovat luopuneet valitusten ja epälaillisuuden (tappamisen ja myrkyttämisen) ajattelemisesta ja toimivat vastuullisesti, jotta eläimiin voidaan asettaa yhteiselon mahdollisuus. Tässä on haastattelun keskeiset kohdat. "Emme voi sanoa kyllä villieläimeen", sanoo Viola. "Olen maanviljelijä ja villaeläin pysyy vihollisena, joka ottaa sen minkä elän. Kuitenkin voimme sanoa kyllä yhteiseloon niin, että eläimien kanssa voidaan elää tietyissä rajoissa ja haluaisin kaikkien maanviljelijä- ja maanviljelijäkavalaisten ymmärtävän tämän, jotka huutavat kun villaeläin tappaa heidän eläimensä." Bruno Viola ja hänen kollegansa ymmärsivät, että sitoutumisella, intohimolla, vahtikoirilla ja vahvalla varjoilla voidaan taistella ja voittaa villaeläin ilman aseita ja tarpeettomia tappoja: "Todellakin, riittää tietää, että tappoja voisi olla vaarallisempia kuin muuta, jos ne tutkitaan huolellisesti, koska ne hajottavat ryhmäsi, ja sitten on pelättava, koska ilman ohjausta yksilöt voivat mennä omille teilleen ilman hierarkioita ja järjestystä." On selvää, että Bruno tuntee villaeläimen hyvin, hän elää kontaktissa hänen kanssaan, "vaikka hän ei koskaan näytä minulle", hän selittää. "Tiedän, että hän on siellä, esimerkiksi yöllä, koirat havaitsevat sen, kamera-kuuntelulaitteet merkitsevät sen, mutta hän näyttää kaikille paitsi minulle, koska hän tietää, että olen se, joka johtaa lampaanpientä. Villaeläin on älykäs, erittäin älykäs. Mutta me maanviljelijät voimme voittaa hänet, niin kauan kuin olemme valmiita ja varustettuja. Ja tästä haluan tehdä selväksi. Kolme vuotta sitten Vallarsan huipulla yli kaksikymmentä lampaita oli tappoitunut. Kahden vuoden sitten saapuin maanviljelijäkoirilla ja vahvalla varjoilla, ilman vahtikoira, ja menetin 11 lampaita. Koska olen vahtikoira, en ole menettänyt yhtään lamppua yli vuoden ajan, paitsi yönä, 30. elokuuta, kun pahan säällä jakautui porukka, tuulet ja sade, ja menetin ankuran, lamman ja kaksi lambaa. Mutta se oli poikkeus. Työskennellä kovasti ja käyttää oikeita turvatoimia vähentää riskiä paljon." Bruno selittää, että lannoilla on oikea pyramidi. Ylhäällä ovat lampaat, sitten maanviljelijä, sitten maanviljelijäkoirat ja lopuksi vahtikoira. "Nämä viimeksi mainitut tulevat olla harmonisessa yhteydessä kaikkiin muihin: ei voi olla mitään tapaa, että esimerkiksi Maremmano ei anna maanviljelijäkoiran tehdä töitä ja toinen ei vastaa minun ohjeisiini. Mutta ylhäällä kaikista ovat lampaat. Minä ja koirat työskentelemme heidän puolestaan, ja siksi en koskaan sanota, pitääkö villaeläin elää. Hän on vielä minun, meidän, vastustaja, mutta on olemassa monia tapoja elää yhdessä hänen kanssaan, vaikka ne vaativat vaivannäköä. Vahtikoirat ja sähkövarot, sekä liikkuvat että kiinteät, voidaan hakea maakunnallisen metsä- ja eläinten instituutin kautta. Mutta sitten sinun täytyy oppia hallita ja kasvattaa koira ja asentaa varot." Vahtikoira tulee suoraan Maremmano Abruzzese -maanviljelijäkiertoon, mutta vaikka ne ovat rotuja, jotka ovat tottuneet elämään lampaoiden keskuudessa ja tietävät, miten käytäväksi villaeläimen kanssa, niiden on sosiaalisuutta osaamaan porukkaan ja kasvattaa eläintä täysin arvokkaasti. "Tämä on perusedellytys liittyä yhdistykseen", selittää Bruno. "Koira tulee hoitaa hyvin ja olla terve. Ne kuluttavat myös paljon ruokaa, ja siksi sopimus Almo Naturen (yritys, joka tuottaa ruokaa, joka antaa ilmaista ruokaa yhdistyksen koirille, ndr) kanssa on välttämätöntä, koska se mahdollistaa ruokinnan säästön. Suhtautumiseen varoihin, postit on asennettava hyvin, langat on venytettävä hyvin, niitä ei saa asettaa lähelle ramppeja. Sääolosuhteet ja puuidensijainti on otettava huomioon. Lyhyesti sanottuna ne vaativat tietoa ja huomiota. Yhdistyksenä olemme valmiita auttamaan kaikkia maanviljelijäkollegoja selittämään, mitä tiedämme ja opimme aikojen mittaan. Ainoa todellinen varmuus on, että ammuskelu ei ole ratkaisu, ja ne, jotka lopettavat huutamisen, valittelun ja kysymysten esittämisen Euroopasta tai kukaan muu eivät pysty todella suojaamaan eläimiään, jotka ovat meidän arvokkaimmat omaisuutemme."
Lue alkuperäinen (it)
Il quotidiano online ildolomiti.it ha pubblicato un'intervista di Luca Pianesi al pastore Bruno Viola, presidente dell’Associazione per la Difesa del Patrimonio Zootecnico dai Grandi Predatori (Adgp) , nata per valorizzare e divulgare il lavoro svolto dagli allevatori nel campo della prevenzione dai grandi predatori: insomma gente che ha abbandonato le lamentazioni e l'idea stessa di illegalità (uccisioni e avvelenamenti) e mette in campo, invece, azioni responsabili per rendere possibile la convivenza con i lupi. Ecco le parti salienti dell'intervista. ”Noi non possiamo dire sì al lupo – dice Viola – Io sono un pastore e comunque il lupo resta il mio nemico, quello che mi leva ciò per il quale vivo. Però diciamo sì alla convivenza nel senso che convivere con questi predatori entro determinati limiti, si può fare e vorrei che lo capissero tutti i miei colleghi pastori e allevatori che piangono quando il lupo uccide loro degli animali”. Bruno Viola e i suoi colleghi si sono accorti che con impegno, passione, cani da guardiana e recinti ben fatti si può combattere e battere il lupo senza fucili e inutili uccisioni: “Anzi, basta informarsi per sapere che gli abbattimenti rischierebbero di essere più pericolosi che altro se non studiati più che bene, perché si destabilizzano i branchi e allora lì sì c’è da aver paura perché senza guida gli esemplari rischiano di andare ognuno per conto loro, senza gerarchie e ordine”. Si sente che Bruno il lupo lo conosce bene, ci vive a contatto, ”anche se con me non si fa mai vedere – spiega – io so che c’è, per esempio la notte, se ne accorgono i cani, me lo segnalano le fototrappole ma lui si fa vedere da tutti tranne che da me perché sa che sono io quello che guida il gregge. Il lupo è furbo, molto. Ma noi pastori possiamo batterlo, basta essere preparati e attrezzati. Ed è questo che mi preme far capire. Tre anni fa in cima alla Vallarsa erano state abbattute oltre una ventina di pecore. Due anni fa ero arrivato io con i cani da conduzione e i recinti ben fatti, senza cani da guardiana e avevo perso 11 pecore. Da quando ho i cani da guardiana, da oltre 1 anno non ho avuto più perdite se non in una notte, era il 30 agosto scorso, quando il mal tempo ha spaccato il gregge, tra vento e pioggia, e ho perso un asino, una pecora e due agnelli. Ma è stato un evento eccezionale. Lavorando sodo e usando i corretti accorgimenti il rischio si riduce moltissimo”. Bruno spiega che al pascolo c’è una vera e propria piramide. Al vertice ci sono le pecore, poi c’è il pastore, poi i cani da conduzione e infine i cani da guardiana. ”Questi ultimi devono essere in sintonia con tutti gli altri: non esiste che un maremmano, per esempio, non lasci lavorare il cane da conduzione e quest’ultimo non risponda alle mie indicazioni. Ma al vertice di tutto ci sono le pecore. Io e i cani lavoriamo per loro e per questo non mi sogno di dire viva il lupo. E’ comunque il mio, il nostro, avversario ma i modi per conviverci ormai sono tanti anche se richiedono impegno. Per i cani da guardiana e i recinti elettrificati, sia mobili che stabili, basta rivolgersi all’istituto foreste e fauna della Provincia. Ma poi bisogna imparare a gestire e crescere i primi e a piantare i secondi”. I cani da guardiana arrivano direttamente dal circolo del pastore maremmano abruzzese ma, anche se sono linee abituate a vivere tra le pecore e sanno come comportarsi con i lupi, necessitano di abituarsi al gregge e vanno cresciuti nel pieno rispetto dell’animale. ”E’ questo un requisito fondamentale per poter entrare nell’associazione – spiega ancora Bruno – i cani vanno trattati bene e devono essere in salute. Poi consumano un sacco di cibo e per questo l’accordo con Almo Nature ( azienda produttrice di alimenti che fornisce gratuitamente agli allevatori dell'associazione il cibo per i cani , ndr ) è fondamentale perché ci permette di risparmiare sul loro nutrimento. Per quanto riguarda i recinti devono essere ben piantati i paletti, ben tesi i fili, non vanno messi vicino alle rampe. Va tenuto conto delle condizioni atmosferiche, della vicinanza agli alberi. Insomma necessitano di conoscenza e attenzione. Come associazione siamo pronti ad aiutare tutti i nostri colleghi allevatori per spiegargli quello che sappiamo e abbiamo imparato nel tempo. L’unica vera certezza è che sparare non è la soluzione e chi si ferma a piangere, a lamentarsi e a chiedere risposte all’Europa o a chissà chi non riuscirà a difendere davvero i suoi animali che sono il nostro bene più prezioso”.
Listattu 4 kuukautta sitten
