Adoptoi Ralfas
Rasvahybridi · Mies · Iäkäs · 9 vuotta
Hei! Olen Ralfas! Olen 8-vuotias ja uskon, että jo lapsuudessani oli selvää, että päädyin lemmikkilaitokseen. Otin minut pienenä koiranpoikana. He kasvattivat minua kotona. Olin iloinen pieni koirapoika: minä haukkuin paljon, unisin paljon ja rikkoin paljon. Omistaja tuijotti minua. Sen sijaan että opetti minua rikkomaan ulkona, he laittivat minut viemäriin elämään. He asensivat koirakotin ja lukitsivat minut sinne. Uskoimme, että pysytän siellä ikuisesti. Minä väärässä. Omistajani erottivat toisistaan ja jonkin ajan kuluttua omistaja vei minut takaisin asuntoon. Aluksi toimin tyhmästi siellä, mutta sitten he esittelevät minulle kotelon ja oppinut rauhoittumaan turvallisessa paikassani. Hän yritti todella ja ajattelin, että pysytän siellä ikuisesti. Jälleen väärässä! Olen vahva koira ja reagoin paljon muihin koiriin ulkona, joten omistaja ei pystynyt hallitsemaan minua. Sen sijaan että opettaisi minua ei reagoimaan näihin koiriin tai reagoimaan rauhallisemmin, antoi omistaja minut lemmikkilaitokseen. Heti näyttelin kaikki minun negatiiviset puoleni: reaktiot koiriin, ja lopulta myös se, että varteenotan ruoka-astiaani. Nyt he ruokkivat minua kädestä :) Se oli koko ajan tavoite, mutta he eivät vieläkään ymmärrä :D Ihmiset on jaettu kahteen leiriin: toinen osa sanoo, että olen vaikea koira, toinen on koko oikeudellinen tiimi, joka väittää, että olen ihana koira, joka rakastaa ihmisiä, lapsia, pelaavaa ja että en ole vain suosituksena koiria on jotain, mitä edellinen omistaja ei pystynyt hallitsemaan. He sanovat, että heidän mielestään määrittävät minulle vaikean vapaaehtoisen, joka tekee minusta rauhallisen ja älykkään koiran, joka kulkee koirien lähellä ilman ongelmia. Aluksi pelättiin, että pysytän täällä ikuisesti. Mutta tähän mennessä olen ollut väärässä monta kertaa, toivon, että olen väärässä nyt. Jos jakat minun postauksen, se auttaisi todella saavuttaa lähemmäksi tulevaa omistajaa ja yllättää itseäni uudelleen. Kiitos!
Lue alkuperäinen (lt)
Hi! Aš Ralfas! Man 8 metai ir, man atrodo, kad jau vaikystėj buvo aišku, kad atsidursiu prieglaudoj. Šeimininkai pasiėmė mane mažą liauškį. Augino namie. Aš buvau linksmas mažas šuniukas: daug siaučiau, daug miegojau ir daug sysiojau. Šeimininkas užsikniso. Ir vietoj to, kad mokytų mane sysioti lauke, ištribino į tą lauką gyventi. Pastatė voljerą ir uždarė. Galvojau, kad visam laikui. Klydau. Išsiskyrė mano šeimininkai ir po kurio laiko šeimininkė pasiėmė mane į butą. Iš pradžių draskiausi ten kaip kvailys, bet paskui mane supažindino su narvu ir išmokau sau saugioj vietoj nurimti. Ji tikrai stengėsi ir aš jau galvojau, kad liksiu ten visam laikui. Ir vėl klydau! Aš esu stiprus šuo ir lauke labai reaguoju į šunis, tai šeimininkė per silpna mane išlaikyt. Vietoj to, kad mokytų mane nereaguoti į tuos šunis arba reaguot ramiau, šeimininkė atidavė mane į prieglaudą. Čia iškart parodžiau visus savo minusus: reakcijas į šunis, galiausiai dar ir tai, kad saugau maisto dubenėlį. Dabar mane maitina iš rankų :) Toks ir buvo mano tikslas, tik panos dar nesupranta :D Jos susiskirstė į dvi stovyklas: vienoje pusėje tos, kurios sako, kad aš esu sudėtingas šuo, kitoje - visa mano advokačių kontora, teigianti, kad esu nuostabus šuo, mylintis žmogų, vaikus, žaismingas, o tai, kad nesu didelis šunų fanas tėra dalykas, su kuriuo prieš tai buvę mano žmonės tiesiog nesitvarkė. Kalba, kad man priskirs kažkokį ten kietą savanorį ir jis padarys mane pro šunis ramiausiai praeinančiu inteligentu. Kažkaip pradžioj buvau išsigandęs, kad galiu likti čia amžinai. Bet iki šiol ne kartą klydau, tikiuosi, kad klystu ir dabar. Jei pasidalintumėt mano skelbimu, labai padėtumėt man priartėti prie būsimo šeimininko ir vėl save nustebinti. Ačiū! ____________________________________
Ilmainen tili — sisältää 10 yhteydenottoa
Listattu viime kuussa
