Noel (nyk. Ilo)

Ilo on ihmisrakas ja valtavan hellyydenkipeä poika, joka etsii yhteistä kotia veljensä Iivon kanssa. Ilo ja Iivo (ent. Noel ja Antoine) palautuivat yhdistykselle syksyn alussa (lue poikien aiemmista vaiheista alempaa). Perheeseen syntyneen lapsen myötä kodin arki väistämättä muuttui, ja tämä aiheutti aktiivisille, paljon huomiota kaipaaville kissapojille stressiä. Nyt veljekset etsivätkin loppuelämän kotia, jossa saisivat itse olla perheen “karvavauvat”: huomion keskipisteenä, rakastettuina ja kumpikin yksilöllisesti huomioituna. Oman ihmisen huomio ja läheisyys on Ilolle tärkein hyvinvointia tukeva asia. Hän nauttii silityksestä ja rapsutuksesta, hakeutuu ihmisen syliin ja viereen nukkumaan, kehrää, leipoo sekä edelleen, orpopennuille tyypillisesti, lutkuttaa ihmisen vaatteita. Ilo on kaksikosta seurallisempi, rennommin ja avoimemmin asioihin suhtautuva. Hänessä on kuitenkin myös herkkä ja säpsy puoli, joka saattaa tulla esiin stressaavissa tilanteissa, esimerkiksi eläinlääkärissä. Myös äkilliset kovat tai suhisevat äänet saattavat pelästyttää. Ilo, kuten veljensäkin, tarvitsee rauhallisen ympäristön ja riittävästi resursseja, kuten erilaisia kiipeilypaikkoja, piiloja, petejä, useamman hiekkalaatikon ja erilliset ruokapaikat. Ilolla on taipumus niellä lankoja ja muita kissan sisuksiin sopimattomia asioita, joten uudessa kodissa on hyvä olla tarkkuutta näiden suhteen. Sijaiskodissa Ilo ja Iivo eivät toistaiseksi ole olleet kovin innostuneita perinteisestä leikityksestä, mutta heiteltyjen raksujen perässä juokseminen on ollut mieluinen ja motivoiva aktiviteetti. Pojat hyötyisivät mielikuvituksellisista saalistusleikeistä ja monipuolisista virikkeistä, joten uudella omistajalla tulisi olla aikaa sekä kiinnostusta näiden parissa puuhailuun. Kaksikko on pentuiässä opetettu valjasulkoiluun ja ulkoilivat entisessä kodissaan säännöllisesti lapsen syntymään asti. Valjastelun uudelleenaloitus rauhallisessa ympäristössä olisi varmasti mieleistä, mutta voi myös muodostua stressin aiheeksi, jos säännöllisyyteen ei pystytä ihmisten toimesta sitoutumaan. Jonkinlainen turvallinen ulkoilumahdollisuus on tälle aktiiviselle kaksikolle kuitenkin välttämättömyys. Sijaiskodissa pojat ovat viettäneet mielellään aikaa verkotetulla parvekkeella, ja ulkotarha olisi heille aivan unelma. Ilolle ja Iivolle sopivassa kodissa ei ole, eikä ole tulossa, ihmislapsia eikä muita eläimiä. Arki näiden veijareiden kanssa sujuisi varmasti helpoiten kahden kissaorientoituneen aikuisen taloudessa, mutta myös yksin asuva ihminen saa pojista ihanat perheenjäsenet, kunhan vapaa-aikaa, huumorintajua ja pitkää pinnaa on riittävästi. Tilaa pojat tarvitsevat vähintään reilun kaksion verran. Omalta ihmiseltään pojat kaipaavat kissalähtöistä asennetta ja, todennäköisesti pieninä pentuina orvoksi jäämisestä johtuvan, stressiherkkyyden huomioimista arjessa. Uudella omistajalla olisi hyvä olla aiempaa kissakokemusta tai muulla tavoin hankittua, monipuolista ymmärrystä eläinten käyttäytymisestä sekä halua oppia lisää. Molemmat pojat ovat kilttejä ja käsittelyyn tottuneita. He myös sopeutuvat helposti uusiin ihmisiin, joten esimerkiksi lomahoitokuviot eivät ole ongelma. Märkäruoan suhteen kumpikin on melko valikoiva. Sijaiskodissa on jo aloitettu laajentamaan ruokavaliota pikkuhiljaa, mutta tämä vaatii vielä pidempää opettelua. Molemmat tarvitsevat jatkossa säännöllisiä hammashoitoja eläinlääkärissä hammaskiven kertymistaipumuksen takia. Veljekset ovat parhaimmillaan, kun he saavat olla täysivaltaisesti osana perhettä ja arkea, ja kun heidän kanssaan touhutaan kivoja juttuja aktiivisesti, hellyyshetkiä unohtamatta. Juuri Se Oikea koti tulee saamaan tästä kaksikosta valtavasti hyvää mieltä ja rakkautta elämäänsä. (Kuvat: 1-4 syksyltä 2026 sijaiskodissa, 5-6 ensimmäisestä kodista, 7-10 kesältä 2020 ensimmäisessä sijaiskodissa.) 25.8.2020 Noel muutti omaan kotiin parhaan kaverinsa ja veljensä Antoinen kanssa. Noel on orvoksi jääneen veljesnelikon hupiukko, jolla on aina jokin puuha kesken. Noel ja kolme veljeään, lempinimeltään peltobebet, menettivät alle kuukauden ikäisinä emonsa, kun tämä jäi auton alle ja menehtyi. Onneksi emon huomattiin olleen imettävä ja pitkien etsintöjen jälkeen kaikki neljä pentua saatiin turvaan autotien läheisestä pellosta. Rekku Rescuen sijaiskotiin pennut saapuivat reilu kuukauden ikäisinä ja hyväksyivät nopeasti kotihoitajan ihmis-emokseen. Niinpä pennut ovat kasvaneet reippaiksi ja ihmisiin tottuneiksi kotikissoiksi, joiden kanssa onnistuu käsittely, kuten kynsien leikkuu, hampaiden harjaus ja lääkkeen anto kissaburritossa. Ihanan hönö halipoika Noel viettää päivänsä vikkelästi häsläten sekä veljiensä kanssa leikkien ja painien. Noel on pentueen hupiveikko, jonka hassujen puuhien koomisuutta lisää pojan hellyyttävä ulkomuoto sekä omintakeiset eleet. Päiväunet pikkuinen nukkuu joko kotihoitajan sylissä tai pehmopedissä veljen vieressä ja aina ennen unen tuloa kehrää kuuluvasti tyytyväisyyttään. Noelille läheisyys on tärkeää ja hän pyrkiikin usein aivan liki niin kotihoitajaa, kuin myös veljiään. Aina poika ei jaksa muistaa taikka ymmärtää, että muut eivät joka hetki halua olla ihan yhtä lähellä – Noel saattaa esimerkiksi kesken unien hyökätä kaulailemaan nukkuvaa veljeä, välillä leikkimielisesti purren ja välillä kaverin naamaa pesten. Noel ja veljensä Antoine tulevat erityisen hyvin toimeen keskenään ja luonteiltaan täydentävät toisiaan, joten pojat etsivät yhteistä loppuelämän kotia. Antoinen varovaisuuden ja ajoittaisen arkuuden vuoksi olisi hyvä, että uudella kodilla olisi jo jonkin verran kokemusta kissoista ja kykyä tulkita kissan elekieltä. Kaksikko on tottunut saamaan paljon aikaa, huolenpitoa ja rakkautta, joten toivomme, että sama jatkuisi uudessa kodissakin. Noel ja Antoine ovat luovutusikäisiä viikolla 38.