Adoptoi ALI FELICI
Rasvahybridi · Mies · Aikuinen · 4 vuotta
Nimeni on Guendalina ja tulin yhdessä ystävieni Germanan ja Romanan johtajaksi, kun elämänkumppanimme surkeasti tappoi voimakkaalla jalkapohjalla, koska hän halusi hoitaa meitä ja suojella meitä. Asuimme yhdessä ja onnellisesti noin 4 vuotta talossa, josta kaksijalkaista ystävää lopulta lähti. Hän rakasti meitä, puhui meille ja ruokki meitä. Yksi päivä ihmiset, joita emme olleet koskaan nähneet, tulivat meihin, pelottivat meitä, tekivät meistä uhkia, ja ehkä tästä syystä mieheni rangaistiin. Joten jäimme kolmena, epävarmana tulevaisuudesta siitä, kuka hoitaisi meitä, sillä me olemme vain ankkoja. Asuimme hieman ilman viitteitä ja turvapaikkaa, kunnes jotkut hyvät ihmiset jostain yhdistyksestä (Lida Cirie’ Valli di Lanzo) tulivat ottamaan meidät, asetti meidät suureen koppaan ja veivät meidät pois. Tietysti olimme pelot, koska sinne missä meidät otettiin, kuulimme muiden ankkojen huudot samankaltaisia kuin meidän, ihmeilimme minne olimme päätyneet, mutta sitten koppa avautui ja hetken hämmennyksen jälkeen tajusimme, että siellä oli meidän lajimme, myös kanat ja niiden kanssa järvi, paljon ruohoa ja puuta... vaikeni kuin mukava paikka, jossa voimme elää. Kyllä se on mukava paikka, olemme rauhallisia, kukaan ei vahingoita meitä, meillä on tilaa ja ruokaa mieluummin, suojattu turvapaikka yöksi, mutta ennen kaikkea uusia ystäviä, joilla voimme kohotella ALI FELICIA. Nimeni on Guendalina ja voin rentoutua, koska tiedän tässä, että kaksi vanhaa ystävääni ovat turvassa. Uusi kaksijalkainen ystävämme, joka on vapaaehtoinen Lida Cirièn yhdistyksessä, on ystävällinen, etsin turvallisen kosketuksen ja... löysin sen. Joskus tarinat, kuten mahdollisesti tavallinen tarina kolmesta kadonneista ankkosista, voivat päätyä iloisesti.
Lue alkuperäinen (it)
Il mio nome è Guendalina e sono diventata la guida delle mie compagne Germana e Romana dopo che il nostro compagno di vita è stato miseramente ucciso con un violento calcio per il solo fatto che voleva prendersi cura di noi, voleva proteggerci. Abbiamo vissuto insieme e felici per circa 4 anni in una casa dalla quale ad un certo punto è andata via la nostra amica a due zampe. Lei ci voleva bene, ci parlava e ci nutriva. Un giorno è arrivata della gente che non avevamo mai visto prima che ci ha spaventati, reso minacciosi ed è forse per questo che il nostro maschio è stato punito. Così siamo rimaste in tre con un destino incerto su chi avrebbe potuto prendersi cura di noi, del resto siamo solo delle oche. Abbiamo vissuto un po’ senza riferimenti e senza riparo fino al giorno in cui delle brave persone di un Associazione (Lida Cirie’ Valli di Lanzo) sono venute a prenderci, messe in una grande gabbia e portate via lontano. Ovviamente eravamo spaventate perché dove siamo state portate sentivamo le grida di altre oche come noi, ci chiedevamo dove eravamo mai finite, ma ad un tratto la gabbia si è aperta e dopo un momento di smarrimento ci siamo rese conto che si c’ erano delle nostre simili ed anche delle anatre e con loro un laghetto e tanta erba ed alberi… sembrava un bel posto dove poter vivere. Si, è un bel posto, siamo tranquille nessuno ci farà del male, abbiamo spazio e cibo a volontà, un riparo protetto per la notte, ma soprattutto nuove amiche con le quali sbattere le ali felici. Mi chiamo Guendalina e posso rilassarmi perché qui so che anche le mie due vecchie compagne sono al sicuro. La mia nuova amica a due zampe che è una volontaria dell’Associazione Lida Ciriè è simpatica, ho cercato da lei una carezza rassicurante e… l’ho trovata. A volte le storie, come forse quella banale di 3 oche allo sbando hanno un lieto fine.
Listattu viime kuussa
