Adoptoi Mobility dog, uno svago per migliorarsi
Rasvahybridi · Tuntematon · Iäkäs · 22 vuotta
Joitain kuukausia sitten keskusteltiin koiran urheilun moninaisesta maailmasta, erityisesti kilpailusta ja koirien psykofysikaalisesta valmistautumisesta. On kuitenkin myös aktiviteetteja, joilla on vähän tekemistä juoksuista ja urheilullisista vastakkainasetteluista, jotka keskittyvät enemmän kognitiiviseen ja liikuntakokemuksen yksityiseen tilaan koiran ja omistajansa välillä. Yksi näistä on varmasti liikkuvuuskoiran ohjelma, kilpailutonta toimintaa, joka syntyi Sveitsissä 1990-luvulla ja jossa koira kohtaa sarjan esteitä, jotka testaavat koiran motorisia ja kognitiivisia kykyjä sekä suhdetta koiran ja ohjaajan välillä. Kuten monet muut aktiviteetit, liikkuvuuskoiran tarkoitus on kehittää mielentaitoja ja tukea opetusprosessia ruumiillisen liikunnan ja sen tunteiden kautta, joissa ratkaistaan erilaisia "ongelmia". Ero liikkuvuuskoiran ja urheilutapahtumien välillä on kuitenkin täsmälleen se, että urheilullinen hengi puuttuu saavutettujen tavoitteiden saavuttamisessa: liikkuvuuskoiran peli tapahtuu periaatteessa koiran ja ohjaajan välillä tai julkaistussa kokouksessa ja tapahtumassa, joihin ei liity haasteita. Liikkuvuuskoiran toiminta sai alkunsa Italiassa vuonna 2004 koiran käyttäytymisen opettajalla Luca Spennacchiolla, joka kertoo omalla blogillaan, että hän tulkitsi toiminnan kognitiivisesti ja zooantropologisesti. Spennacchio uskoo, että tämä toiminta voi tuottaa hyviä tuloksia ihmisen ja koiran suhteen parantamisessa, erityisesti nuorille koirille, jotka ovat kasvattamassa ja tutkimassa ympäröivää maailmaa, mutta myös kaikille koirille, jotka elävät lopulta eläinhuollossa tai koirahuollossa. Tämä näkökulma on yksi kiinnostavimmista niille, jotka työskentelevät läheisesti traumatisoiduilla ja usein "vaikeilla" koirilla huollosssa ja koirahuollossa, koska liikkuvuuskoiran toiminta voi tulla lisäapuna psyykkisen ja fyysisen tilan parantamisessa asukkaiden keskuudessa, lisätä halukkuutta sosiaaliseen ja yhteistyöhön, samalla kasvattamalla mahdollisuutta löytää perhe. Tässä mielessä liikkuvuuskoiran toiminta muuttuu oppimistyökaluksi, joka voi vahvistaa eri suuntautumisia ja kykyjä koiralla, ja jos sitä tehdään säännöllisesti ja pitkäjänteisesti, se voi tuoda positiivisia tuloksia pelokkaille, aggressiivisille, vanhoille ja motivoimattomille koirille, joita usein nähdään kotelon takana. On monta resurssia, joita liikkuvuuskoiran toiminta voi herättää heissä: hienojakoinen liikkuvuus, viestintäkyky, itsehallinta, tasapaino, keskittymiskyky, itsevaikutus... eikä unohdeta sitä tavoitetta, jonka mitään palauttavaa toimintaa ei voi koskaan todella jättää väliin, eli palauttaa luottamus koiran osalta ihmisiin. Siksi keväällä Apaca aikoo asentaa liikkuvuuskoiran kurssin yhdessä harjoitusalueista eläinhuollossa: kuka tahansa voi antaa lahjoituksena pienellä määrällä laitteiden osto-osuudesta.
Lue alkuperäinen (it)
Alcuni mesi fa si è parlato del variegato mondo degli sport cinofili, ponendo l’accento soprattutto sull’agonismo e sulla preparazione psicofisica dei cani. Esistono però anche attività che poco hanno a che vedere con le gare e il confronto atletico, orientate a un’esperienza cognitiva e di movimento maggiormente racchiuse nello spazio privato fra l’animale e il suo proprietario. Una di queste è certamente la mobility dog, disciplina non competitiva nata in Svizzera negli anni ’90, che prevede di affrontare una serie di ostacoli che mettono alla prova le capacità motorie e cognitive del cane e la relazione fra quest’ultimo e il suo conduttore. Come molte altre attività, anche la mobility dog mira a sviluppare le abilità mentali e a sostenere il processo educativo attraverso il movimento del corpo e le sue percezioni, impegnati nella soluzione di diversi “problemi”. La differenza fra la mobility dog e gli incontri sportivi, però, è appunto la mancanza di spirito agonistico nel raggiungimento degli scopi prefissati: il gioco della mobility dog si svolge essenzialmente fra il cane e il suo conduttore oppure pubblicamente in raduni e manifestazioni che non prevedono sfide. La mobility dog è giunta in Italia nel 2004, grazie all’istruttore cinofilo Luca Spennacchio che, come racconta lui stesso nel suo blog, ha rivisto in chiave cognitiva e zooantropologica la disciplina. Spennacchio, infatti, ritiene che questa attività possa dare buoni frutti nel miglioramento del rapporto uomo- cane, con i cuccioli in fase di crescita e di esplorazione del mondo circostante e anche con tutti i cani finiti a vivere in un rifugio o in un canile. Questo aspetto è tra i più interessanti per chi opera a stretto contatto con i cani traumatizzati e spesso “difficili” dei rifugi e dei canili, in quanto la mobility dog può diventare un ulteriore e prezioso aiuto nel miglioramento psichico e fisico degli ospiti, aumentando la disposizione alla socialità e alla cooperazione e insieme anche le possibilità di trovare una famiglia. In questo senso, la mobility dog diventa uno strumento educativo, in grado di rafforzare diverse inclinazioni e attitudini di un cane e, se svolto con regolarità e pazienza, di dare risultati positivi anche in quei cani impauriti, aggressivi, anziani e demotivati che spesso si vedono dietro le sbarre di un box. Sono molte le risorse che la mobility dog può aiutare a riaccendere anche in loro: destrezza, capacità di comunicazione, autocontrollo, equilibrio, concentrazione, autopercezione… senza dimenticare che il traguardo cui nessuna disciplina riabilitativa può mai davvero rinunciare è restituire ai cani dei rifugi la fiducia spezzata negli esseri umani. Ecco perchè in primavera Apaca intende installare un percorso di mobility dog in una delle aree di sgambamento del rifugio: chi volesse può contribuire all'acquisto delle attrezzature donando anche una piccola somma .
Listattu 4 kuukautta sitten
