Adoptoi Obris
Rasvahybridi · Mies · Iäkäs · 11 vuotta
Minä, Obris, joka painan 4,3 kg, vietettiin lääkäriin, ja nyt olen todella peloissani… EI! Älkää pelästykö! Minut vietiin klinikalle tarkistettavaksi kyhmyäni. Kun he tarkastivat kyhmyäni, minua ei satuttanut. Kyhmyni on hyvässä kunnossa. He alkoivat hieroa tassuani, ja se tuntui paremmalta. Palasin kotiin hermostonlääkkeiden kanssa. Nuo ihmiset! Olette kauniita, ystävällisiä, he kantavat teitä syliinsä, mutta joskus—mitä ei sovi?—joudutte jättämään turvakodin. Harvoin. Mutta mitä ei sovi? Kysykää, onko ketään teistä koskaan sopimattomaksi kokenut? Tietysti on. Ja mikään ei ole mitään! Herättyä, noustu ja jatkettava elämää; useimmat eivät edes pääse terapeutille asti. Ja koira puhuu, sanoo, mikä ei hänelle sovi, ja sen heti viedään klinikalle ja palaa hermostonlääkkeiden kanssa. Kaksoisnormit, ei muuta. Nyt kaikki puhuvat siitä, miten asettaa rajoja, miten ei pidä itseään kiinni, miten ilmaista tunteita ja esittää omia tarpeitaan. Ah! Vain reelsissä se on niin. Todellisuudessa piirrä sitä. Jotkut herkät ihmisten miellyttäjien maailma. P.S. Se, joka otti vastuun julkisesti, pyysi lääkäriltä anteeksi, koska hän oli hänelle erittäin mukava, ja hän nautti siitä, että valitin hänelle. Hän nautti siitä ja pyysi jopa itse anteeksi. Se ei merkitse minulle mitään; aion taistella lääkeoikeuksistani, minkä jälkeen se tulee olemaan vieläkin enemmän merkityksetöntä. P.P.S. Juuri nyt etsin kodin. Ei skystablauzdžio- (aurinko) sijaisvanhemman, vaan normaalin, joka ymmärtää, että koira joskus myös joutuu jättämään turvakodin. Korostan—joskus! Toistaiseksi olen kaunis ja ystävällinen.
Lue alkuperäinen (lt)
Aš, Obris, būdamas 4,3 kg svorio, įkandau daktariukui ir dabar labai gailiuosi… NOT! Nereikia lįsti! Mane į kliniką vežė, kad patikrintų stuburą. Kol stuburą tikrino nekandau. Geras tas mano stuburas. O pradėjo masažuot kaklą ir segiau. Grįžtu namo su vaistais nuo nervų. Tie žmonės! Esi malonus, draugiškas, tave ant rankų nešioja, tu leidi, bet nu būna - kam nepasitaiko? - kad išeini iš kantrybės. Kartais. Visai retai. Nu, kam nebūna? Pasakykit, ar kuriam iš jūsų nebūna? Aišku, būna. Ir nieko! Išsirėkiat, išsipykstat ir gyvenat toliau, dauguma net iki terapeuto nenueina. O šuo pasako, kas jam nepatinka ir iškart vežamas į kliniką ir grįžta su maišeliu vaistų nuo nervų. Dvigubi standartai, ne kitaip. O dabar visi visur tik ir kalba, kaip reikia brėžti ribas, kaip negalima laikyt savy, reikia išreikšti emocijas, išsakyti savo poreikius. Aha! Tik reels’uose taip. O realybėj nubrėžk tą . Kažkoks jautrių people pleaser’ių pasaulis. P. S. Steigėja prisakė viešai atsiprašyti daktariuko, nes jis jai labai fainas ir jai gėda, kad aš jam įkandau. Jai gėda, tegul pati ir atsiprašineja. Man giliai vienodai, aš varau savo vaistų gert, po kurių bus dar giliau vienodai. P. P. S. Šiaip aš ieškau namų. Ir ne kokio skystablauzdžio šeimininko, o normalaus, kuris supranta, kad šuo kartais irgi gali išeiti iš kantrybės. Pabrėžiu - kartais! Nes šiaip esu malonus ir draugiškas. ____________________________________
Listattu 5 kuukautta sitten
