Adoptoi SOLEA –
Rasvahybridi · Nainen
Olen 2,5-vuotias Savoy Shepherd. Minulla oli ensimmäinen perhe, joka ei pystynyt käsittelemään yksinoloani. Vietin pitkiä aikoja lukittuna parvekkeella, ilman että ymmärsin miksi. Sen jälkeen yksinäisyys on ollut minulle suurin haaste. Kun ihmiset menevät oven ohi, pelkään heidän palaavan ja hermostun. Olen hyvin läheinen koira ihmisilleni, rakastan rapsutuksia. Viime kuukausina olen rauhoittunut paljon ja saanut itsenäisyyttä, en anna tunteiden vallata itseäni niin helposti ja pystyn istumaan tai viihdyttämään itseäni yksin. Retkien aikana olen onnellisin, voin hyvin. Rakastan kävellä edessä, mutta tarkistan aina että ihmiset seuraavat minua. Minulla on hyvä paluu ja vaikka houkutuksia olisikin, palaan aina jos pyydetään. Kaupunkikävelyt sujuvat myös hyvin, vaikkakin vedän vielä hieman hihnassa, parannun. En pelkää ääniä, autoja tai skoottereita. Käymme jopa pyöräretkiä sijaisperheeni kanssa! Muiden koirien kanssa olen melko varautunut. Tarkastelen ja otan aikaa, kunnioitan signaaleja. Jos voin hyvin, voin nopeasti tulla leikkisäksi! Vieraiden ihmisten kanssa olen ujo. Saattaa käydä niin että haukun pitääkseni etäisyyttä koska tarvitsen aikaa ja tunnen oloni turvalliseksi hyväksyäkseni puheita tai rapsutuksia. Olen älykäs koira joka tykkää oppia. Tiedän jo "istu", "maahan", "minun jalkojeni juureen", "sänky", "pysähdy", "odottaa" ja "hihna" ja pidän kun uusia harjoituksia tarjotaan minulle. Olen vielä nuori koira rakenteilla. Minulta puuttui vakaus, opin kiinnittymään ihmisiin hyvin lujasti... mutta minulla on myös valtava sopeutumiskyky. Mitä etsin tänään on kärsivällinen perhe, läsnä, valmis seuraamaan minua ilman kiirettä.
Lue alkuperäinen (fr)
J’ai deux ans et demi, je suis une berger de Savoie. J’ai connu une première famille qui n’a pas pu gérer mes difficultés à rester seule. J’ai passé de longues heures enfermée sur un balcon, sans vraiment comprendre pourquoi. Depuis, la solitude est devenue mon plus grand défi. Quand mes humains passent la porte, j’ai peur qu’ils ne reviennent pas et je panique. Je suis une chienne très proche de mes humains, j’adore les caresses. Ces derniers mois, je me suis beaucoup apaisée et j’ai gagné en autonomie, je me laisse moins submerger par mes émotions et j’arrive à me poser ou à m’occuper seule. Lors des randonnées, je suis la plus heureuse, je me sens bien. J’aime marcher devant, mais je vérifie toujours que mes humains me suivent. J’ai un bon rappel et même s’il y a des tentations, je reviens toujours si on me le demande. Les balades en ville se passent bien aussi, même si je tire encore un peu en laisse, je m’améliore. Je n’ai pas peur des bruits, des voitures, des trottinettes. Je fais même du vélo avec ma famille d’accueil ! Avec les autres chiens, je suis plutôt réservée. J’observe, je prends mon temps, je suis respectueuse des signaux. Si je me sens bien, je peux vite devenir très joueuse ! Avec les inconnus, je suis craintive. Il peut arriver que j’aboie pour garder à distance car j’ai besoin de temps et de me sentir en confiance pour accepter qu’on me parle ou qu’on me caresse. Je suis une chienne intelligente qui aime apprendre. Je connais déjà “assis”, “couché”, “au pied”, “panier”, “stop”, “pas bouger”, “laisse” et j’adore quand on me propose de nouveaux exercices. Je suis encore une jeune chienne en construction. J’ai manqué de stabilité, j’ai appris à m’accrocher très fort aux humains… mais j’ai aussi une immense capacité d’adaptation. Ce que je cherche aujourd’hui, c'est une famille patiente, présente, prête à m’accompagner sans me brusquer.
Listattu 4 päivää sitten
