Adoptoi Dagas
Rasvahybridi · Mies · Aikuinen · 6 vuotta
Vain haittana minulle on se, että olen hieman pelokas. Muuten et sanoisi sitä. Olen hyvä koira, kaikki puhuvat minusta hyvin, olen ystävällinen, mutta joskus minä tulin pelokkaaksi tietyissä tilanteissa. Muut ajattelevat, että se on pieni asia, mutta tiedän sen syyn. Esimerkiksi äänekkään lapsen kyyneleet. Miten ei voi olla huolissaan? Miksi hän itkee? Tai pyöräilijä, joka kulkee ohitsemme. Eivät kaikki. Vain joitain. Ensimmäiset kolme eivät vaikuta minuun, mutta neljäs! Kuka antoi hänelle oikeuden pyöräillä? Tällaiset asiat hämmentävät minua hetkeksi. Tai esimerkiksi, kun me kävelemme kaupungissa ja nainen tulee meihin päin. Hymyilee korville, niin iloinen! Mitä hän keksi? Ei hän tiedä paikallisia tapoja? Täysin miten hyvin elää, ei saa näyttää ulos. Mutta hän jatkaa hymyillen. Miten en reagoisi? Hauku vähän. Sinun pitäisi tietää, ettei sitä pitäisi tehdä. Mutta hauskin asia on se, että minä olen kiusaantunut, ja kaikki hymyilevat minulle ja puhuvat minulle. Kukaan ei usko minua vakavasti. Ja tiedätkö miksi he eivät usko? Koska muina aikoina minä olen aina hymyillyt korville. Yhteenvetona olen iloinen koira, iloinen. On hyvä elää, on hyvä kävellä, on hyvä viettää aikaa rakkaan henkilön kanssa, on hyvä olla niitä. Mutta nämä pelot... Eilen Nosis ajatteli, että mahdollisesti peloni eivät ole hyvistä kokemuksista. Minulla on kaikki nämä haavoja, katson kaikkea toisella silmällä – vaikenee kuin olisin kokenut kipuista tapahtumaa ja nyt en luota täysin kaikkiin. Ei! Hyvin tärkeä "mutta" – olen hyvin koulutettava. Joku, joka työskentelee minun kanssani, voi auttaa hallitsemaan näitä pelkoja. Esimerkiksi kaupunkiin mennessä on niin monta esinettä, jotka voivat hämmennellä: niin monta äänekkäistä lasta, niin monta huonoa kuljettajaa, niin monta ihmistä (vaikka Klaipėdassa kesällä), mutta me kävelemme kaupungissa ja minä olen vain hämmennyttynä harvoilla pienillä asioilla. Kuljemme lentomatkalla olevan aluksen joukon läpi, he puhuvat minulle tuntemattomalla kielellä, mutta kaikki on minulle hyvin, ei pelkoja. Mutta minä en ole kaupunkikoira. Omistajalle, joka haluaa haasteita ja haluaa työskennellä koiransa kanssa, olen erittäin hyvä valinta kaupunkiolosuhteisiin. Mutta teille, jotka eivät halua näitä haasteita, jotka haluavat ottaa koiransa mukaan johonkin ilman ajattelemista, ilman pelkoa siitä, että joku ei pidä häntä jossakin, olen liian paljon. Siksi rauhallisempi ympäristö olisi parempi vaihtoehto minulle. Mutta ei työläyden yhdessä nurkassa koko eliniän. Vaan vain muuttumattomien hajujen haukkuessa ympäri, pelot saisivat kenen tahansa, jopa Halin. Lyhyesti sanottuna etsin henkilöä, joka haluaa viettää aikaa hiljaisessa paikassa, ja joka todella tarvitsee rakastavaa koirakaveria.
Lue alkuperäinen (lt)
Vienintelis mano menkas trūkūmėlis yra tas, kad esu toks biški nervininkas. Ko šiaip nepasakytum. Esu fainas bičas, visi tik geru žodžiu mini, ir prie bajerio toks, o va būna imu ir susinervinu lygioj vietoj. Čia kitiems atrodo, kad lygioj, o aš tai žinau, kad priežastis yra. Pavyzdžiui, koks klykiantis vaikas. Kaip nesuerzins toks? Kam klykt? Arba pro šalį pralėkęs dviratininkas. Ne visi. Tik kai kurie. Pirmi trys nesuerzina, bet tas ketvirtas!.. Kas jam dviračio teises davė? Va tokie ir sugadina nuotaiką visai… minutei. Arba va, einam mieste, priešais pareina moteris. Išsišiepusi iki ausų, visa tokia laiminga! Ką ji čia sau sugalvojo? Nežino gal vietinių tradicijų? Kad ir kaip gerai gyventum, negali išsiduoti. O ji eina ir šypsosi. Ir kaip man nereaguot? Sureaguoju! Pabambu biški. Turi žinot, kad nereikia taip. O juokingiausia, kad aš nervojuos, o visi man šypsosi ir šnekina. Niekas netiki, kad aš rimtai! O žinot, kodėl netiki? Nes visu kitu laiku varinėju išsišiepęs iki ausų. Iš esmės esu patenkintas gyvenimu šuo, linksmutis. Man faina! Gyvent faina, varinėt faina, glaustytis prie mylimo žmogaus faina, turėt tokių žmonių faina. Tik va tie nervai… Panos vakar pagalvojo, gal ne iš geros patirties tie mano nervai palaužti. Atvariau visas randuotas, į visus žiūriu tik viena akimi - panašu, kad kažkada turėjau kokį skaudų nutikimą, ir dabar nebeturiu šimtaprocentinio pasitikėjimo viskuo. Beeeet! Labai svarbus “bet” - aš labai imlus mokymuisi. Su manim užsiimant galima padėti tuos nervukus suvaldyti. Pavyzdžiui, varom į miestą, ten gi kiek objektų, kurie gali sunervinti: kiek klykiančių vaikų, kiek prastų vairuotojų, kiek žmonių (vasarą net Klaipėdoj jų netrūksta), o mes varinėjam mieste ir aš tik kelis kartus suainervinu dėl smulkmenų. Prasilenkiam su minia iš kruizinio laivo, jie čiauška man nežinoma kalba, o man viskas gerai, jokių nervų. Bet miesto šuo aš nesu. Šeimininkui, kuris mėgsta iššūkius ir nori dirbti su savo šuniu, taip, būčiau puikus pasirinkimas gyventi miesto sąlygom. Bet tam, kuris tokių iššūkių nenori, kuris nori nesukdamas galvos visur imti savo šunį, nebijodamas, kad jam kažkur kažkas nepatiks, aš būčiau per sunkus. Todėl man ramesnė aplinka būtų geresnis pasirinkimas. Bet ne tinginiavimas vienam kieme visą gyvenimą. Vien nuo nesikeičiančių arų šniukštinėjimo nervai galiausiai paimtų bet kam, net Halui. Tai žodžiu, ieškau žmogaus, kuris mėgsta laiką leisti ten, kur ramu, ir kuriam labai reikia mylinčio šuns draugijos. ____________________________________
Listattu 5 kuukautta sitten
