Adoptoi Il cane in braccio
Rasvahybridi · Tuntematon · Koirapupsi · 4 kuukautta
Koiraan pienet lapset ja pienet koirat päätyvät usein ihmisen ympäröimään. Syitä ovat aina samat: "halu" kietoutua tai "halu" suojella, joka molemmissa tapauksissa ilmaisee epimeleen eli ilon huolehtia olennosta, joka vaikuttaa pyytävän suojelua tai apua. Mutta vastaako tämä "halu" ihmisen oikein koiran etiogrammaan? Ei näytä niin, erityisesti koska se, mitä kantaa, ei ole sisäpuolinen käyttäytyminen (paitsi varhaisilla viikkoilla, kun koirapupsi voidaan nostaa äidin suulla) samalla tavalla kuin kylpy, joka on tyypillisesti ihmisen toiminto, ei koiran. Lisäksi, jos vaikuttaa siltä, että koira pyytää kantamista, se todennäköisesti on ihmisellä toteutettu tapa, jopa käyttäytymismuoto, jonka tulisi ratkaista eikä edistää. Lisäksi "halu" varmistaa koiran tai koirapupun turvalliseen alueeseen tai kun toinen koira lähestyy, nostamalla sen maasta ja pitämällä käsissä voi herättää saaliskäyttäytymisen, jota uskot pelastaneesi: koiran nostaminen ylöspäin tarkoittaa pakoa, joka selvästi vaikuttaa saaliiksi. Ja kantaa koiraa käsissä kävelyllä? Se ei ole järkevää, koska estää koiraa tutkimasta ympäristöä, hankkien tietoa, muistamasta hajuja, tunnistamasta vaaroja ja eroottamasta eri hajujälkiä. Tietenkin täysin erilainen on koiran toiminta, kun se päättää istua lähelle sinua istuessaan: tässä tapauksessa koira näyttää halua kontaktia, joka tulisi tukea (ei hylätä) ja edistää (esimerkiksi istumalla lattialla sen vierestä), mikä samalla mahdollistaa meidän "halumme" saada hänet "käsissämme" biologisesti oikealla tavalla.
Lue alkuperäinen (it)
Cuccioli e cani di piccola taglia finiscono spesso in braccio ai loro compagni umani. I motivi sono sempre gli stessi: “desiderio” di coccolarlo o “desiderio” di proteggerlo, che in entrambe le fattispecie concretizzano l’epimelesi, ossia il piacere di prendersi cura di un essere che sembra chiedere protezione o aiuto. Ma questo “desiderio” dell’umano si rapporta correttamente all’etogramma del cane? Sembra proprio di no, anzitutto perché l’essere trasportato non fa parte dei comportamenti intraspecifici (se non nelle primissime settimane quando il cucciolo può essere sollevato con la bocca dalla madre) esattamente come l’abbraccio, che è un’azione tipicamente umana e non canina. Se, poi, può sembrare che sia il cane a chiedere di essere preso in braccio è molto probabile che si tratti di un'abitudine implementata dall’umano o, addirittura, di un comportamento che potrebbe nascondere un disagio del cane che andrebbe risolto e non assecondato. Non solo, ma il “desiderio” di mettere in sicurezza il cucciolo o il cane – magari in un'area sgambo o all'approssimarsi di un cane libero – sollevandolo da terra e tenendolo in braccio può attivare la motivazione predatoria dei cani dai quali si pensava di sottrarlo: sollevare il cane verso l’alto equivale, infatti, alla fuga di quella che a tutti gli effetti sembrerà essere una preda. E la passeggiata in braccio all’umano? Non ha alcun senso, dato che impedisce al cane di esplorare l’ambiente, acquisendo informazioni, memorizzando odori, individuando pericoli, riconoscendo e distinguendo le differenti tracce olfattive. Ovviamente, del tutto differente è l’azione del cane che decide di sedersi in braccio quando si è seduti: in questo caso, il cane manifesta un desiderio di contatto che va assecondato (non respingendolo) e favorito (magari sedendosi a terra accanto a lui) e che, contemporaneamente, ci permette di concretizzare nel modo etologicamente corretto il nostro “desiderio” di averlo “in braccio”.
Listattu 4 kuukautta sitten
