Adoptoi Il prezzo di vivere più a lungo
Rasvahybridi · Tuntematon · Aikuinen · 8 vuotta
Eliksiiri pitkäikäisyydelle koirille. Viime vuosisadalla amerikkalainen kirjoittaja Agnes Sligh Turnbull ilmaisi monien ihmisten surua siitä, että "koirojen elämä on liian lyhyt". Sen jälkeen veterinaari- ja etologiset tieteet ovat saavuttaneet erinomaisen kehityksen ja asiat ovat parantuneet, mutta matala ikä pysyy koirilla "heidän ainoana todellisena heikkouttena". Kuitenkin elixiri pitkäikäisyydelle voi saada nimen: Igf-1, hormoni, jonka amerikkalainen bioteknologia-yhtiön tiimi tutkii ja kokeilee selvittääkseen sen tasojen ja koirien eliniän välistä yhteyttä. Tavoitteena (ilmeisesti taloudellinen arvo) on pidentää suurten ja valtavien koirien eliniäksiä, jotka elävät keskimäärin noin 8 vuotta, mutta myös kasvattaa keskikokoisten koirien eliniäksiä, jotka elävät keskimäärin noin 15 vuotta. Pienille koirille taas heidän geettiensä hoidetaan itse, koska Igf-1-hormonia on alhaisessa määrä, mikä mahdollistaa niiden saavuttamisen ja jopa ylittämisen 20 vuoden ikärajan. Siksi tutkimuksen tavoitteena on luoda lääke, joka kykenee vähentämään Igf-1-tasoja sekä suurissa että vanhemmissa koirissa, ja amerikkalainen yritys odottaa lääkkeen saatavan markkinoille vuonna 2025. Igf-1 (tai somatomediini) on tehokas solujen kasvutekijä ja kuuluu hormoniryhmään (peptideihin), joita tutkitaan ja keskustellaan niiden vaikutuksesta, joka ei ole vielä täysin selkeytetty, eläinten elämään: ihmisiä kohtaan se keskustellaan monien elimen sairauksien ja hermostollisten sairauksien (esimerkiksi ALS:n) osalta, mutta myös vain ottamaan kantaa sen puolesta tai vastaan, että maito- ja maitotuotteita syödään, ruoat, joissa insuliinin kaltaista kasvuhormonia (IGF-1) on mukana olevia hormoneja, jotka voivat tukea ikääntymistä tai aiheuttaa syöpää. Siksi tutkimuksessa, jossa pyritään lisäämään koirien eliniäksiä, on todennäköisesti päätehtävissä ei vain lääkkeen hinta – tekijä, joka näyttää olevan pääeste terapeuttisessa käytössä ihmislääketieteessä – vaan myös eettiset ja kulttuuriset ongelmat, joita täytyy käsitellä ja ratkaista, kuten ne, jotka liittyvät pidennetyn elinajan kustannuksiin/tuotteisiin koiralle, ei vain yksittäiselle ihmiselle. Tällä hetkellä siis ainoa asia, josta todella kannattaa ajatella ja pohtia, on sitoutua omalle koiralle (tai kissalle, tai villipossulla tai hiirelle) parantamaan elämänlaatua, joka on turvattu geenillä, joka voi kuitenkin olla vaarassa sen ympäristön vuoksi, jossa se elää (ruoka, hoito, fyysinen ja mielenterveys): sitoutuminen, jota täytyy täyttää ei vain silloin, kun se on nuori, vahva ja kaunis, vaan koko ajan sen ollessa elämässämme, kunnes kuolema meidät erottaa.
Lue alkuperäinen (it)
Un elisir di lunga vita per i cani Nel secolo scorso, la scrittrice americana Agnes Sligh Turnbull aveva ben espresso il rammarico di tanti umani sul fatto che “la vita dei cani è troppo breve”. Poi le scienze veterinarie ed etologiche hanno registrato uno sviluppo eccezionale e le cose sono migliorate, ma la bassa longevità è rimasta per i cani ancora “la loro unica, vera colpa”. Ma l'elisir di lunga vita potrebbe avere un nome: Igf-1, ossia l’ormone che un’equipe di una società biotecnologica statunitense sta studiando e sperimentando per stabilire la correlazione tra i suoi livelli in circolazione e la longevità dei cani. L’obiettivo (ovviamente con valenza economica) è di prolungare la vita soprattutto ai cani di taglia grande e gigante, che hanno aspettative di vita intorno agli 8 anni, ma anche di aumentare quella dei cani di taglia media che mediamente vivono più o meno 15 anni. Per i piccoli, invece, ci pensa già la loro genetica, che fa sì che l’ormone Igf-1 sia presente a livelli bassi, col risultato di far loro raggiungere e superare anche i 20 anni di vita. La ricerca punta, dunque, a creare un farmaco in grado di ridurre i livelli di Igf-1 sia nei cani di taglia grande, sia in quelli anziani e la società statunitense prevede l’arrivo del farmaco sul mercato nel 2025. L’Igf-1 (o somatomedina) è un potente fattore di crescita cellulare e fa parte di quel gruppo di ormoni (peptidi) che sono al centro di studi e dibattiti per il loro effetto, non ancora del tutto chiarito, sulla vita dei mammiferi: per l’uomo se ne parla con riferimento a molte malattie degli organi e a quelle neurodegenerative (come la SLA ad esempio), ma anche semplicemente per schierarsi a favore o contro il consumo di latte e latticini, alimenti in cui il fattore di crescita insulino-simile (IGF-1) è tra gli ormoni presenti in grado di sostenere l'invecchiamento ovvero di provocare il cancro. Dunque, anche nel caso della ricerca sull’aumento della longevità dei cani, è probabile che tra i problemi principali non ci sarà solo il prezzo di questo farmaco – fattore che sembra essere l’ostacolo principale nell’uso terapeutico in ambito umano – ma anche questioni di tipo etico e culturale che andranno affrontate e risolte, come, ad esempio, quella relativa ai costi/benefici della vita prolungata per il cane e non soltanto per l'umano di turno. Al momento, quindi, l’unica cosa a cui davvero pensare e su cui davvero riflettere è di impegnarsi col proprio cane (o gatto, o furetto o coniglio) a migliorare la qualità dell' esistenza a lui garantita da una genetica che potrebbe però essere compromessa dal contesto in cui vive (alimenti, cure, benessere fisico e mentale): un impegno che va assolto non solo quando è giovane, forte e bello, ma per tutto il tempo della sua presenza nella nostra vita, ossia finchè…morte non ci separi.
Listattu 5 kuukautta sitten
