Adoptoi Knabbel
Pomeranian · Mies · Nuori · 3 vuotta
Yli 80-vuotias rouva sai joitakin vuosia sitten joululahjaksi kaksi kaunista koiraa lapsiltaan. Se oli ystävällinen ele, mutta ei kovin viisas. Entä jos jotain tapahtuisi heidän (vanhalle) omistajalleen? Se ei ollut mikään ongelma, kunnes äiti yhtäkkiä sairastui ja joutui näiden helteisten lämpötilojen armoille. Kukaan lapsista ei halunnut koiria. Aikaisemmin äidin rakkain omaisuus, mutta nyt ei enää merkitse mitään. He päätyivät teurastamoon, jossa he olivat tukehtumassa kuumuuteen odottaessaan kohtaloaan. Heidän omistajansa sydän olisi murtunut, jos hän tietäisi, että tämä tehtiin hänen rakkaimmalle omaisuudelleen maan päällä. Otimme nämä köyhät olennot huostaamme, ja nyt he toipuvat hitaasti, mutta emme ole "kotona". Meidän henkilökuntamme ja tiimimme hemmottelee heitä ja yrittää saada heidät ulos kuorestaan, mutta mikään koira ei ansaitse olla häkissä. He ovat raiteiltaan ja ovat hyvin surullisia, näyttävät tylsiltä silmissään ja halusivat sen olevan kuten ennen, omistajansa sylissä, yhdessä puutarhassa, liikkeellä, herkkujen äärellä. Knabbel ja Babbel voidaan tietysti sijoittaa erikseen, mutta mieluummin vakaalla ja itsevarmalla koiralla. Mutta näemme parhaiten, että he lähtevät turvapaikasta samanaikaisesti, kukin uuteen turvalliseen kotiinsa, jotta yksikään heistä ei jäisi jälkeen.
Lue alkuperäinen (nl)
Een oud dametje van over de 80 jaar kreeg enkele jaren geleden van haar kinderen twee prachtige hondjes voor kerst. Het was een lief gebaar, maar niet erg verstandig. Wat als er iets zou gebeuren met hun (oude) baasje? Dat was allemaal geen probleem, tot puntje bij paaltje kwam en mama lief plots ziek werd en bezweek onder deze verzengende temperaturen. Geen van de kinderen wilde de hondjes. Ooit het dierbaarste bezit van hun mama, maar nu niet meer van tel. Ze belandden in het dodenstation waar ze in een stikkend hete kooi zaten af te wachten wat hun lot nu zou worden. Hun baasje haar hart zou breken moest ze weten dat dit haar dierbaarste bezit op aarde werd aangedaan. We namen deze sukkeltjes binnen en nu ze bij ons zijn, gaat het stilaan beter, maar we zijn geen “thuis”. Onze mensen en team verwennen hen en proberen hen uit hun schulp te laten komen, maar geen enkele hond verdient het om in een hok te moeten zitten. Ze zijn het padje af en zijn heel triestig, kijken dof uit hun oogjes en wilden dat het weer zoals vroeger was, bij hun baasje op schoot, samen in de tuin, op stap, aan de lekkernijen. Knabbel en Babbel kunnen zeker apart geplaatst worden maar liefst bij een stabiel en zelfzeker hondje. Maar we zien hen wel liefst tegelijkertijd vertrekken uit de refugio, elk naar hun nieuwe veilige haven, zodat er geen van hen moet achterblijven.
Listattu 4 päivää sitten
