Adoptoi Labradoropis
Labrador Retriever · Tuntematon · Iäkäs · 16 vuotta
Labradoropis, joka on ollut perheessä 16 vuoden ajan, päätyi kadulle yhtenä illalla tummassa ja kylmässä. Tarina on kovaa: omistaja oli jättänyt vaimonsa ja koiran kotiin. Naisella tuntui huonosti, ja hätäapua soitettiin. Ennen kuin hänet vietiin sairaalaan, nainen ehti vielä huudahtaen naapurille, että hän antaa pois koiran, koska ei ole enää minkään paikan. Niinpä koira jäi odottamaan kylmässä kodin lähellä, kunnes muut naapurit soittivat pelastajille... Päiviä ja viikkoja kului. Löysimme selville, että nainen on jo lähdetty sairaalasta, mutta hän ei ole palannut hakemaan koiraa. Kukaan ei ole edes soittanut. Uskoimme, että 16 vuoden ajan yhdessä olleekin, vaikka asumisongelma olisi ollut, omistaja palaisi takaisin koiran luo. Tiesimme, että kun asunto-ongelma ratkaistiin, me hoitaisimme koiraa. Tärkeintä oli, että omistaja ei poistuisi. Kuitenkin hän teki niin. Ja poliisi myös vahvisti sen: tässä perheessä kukaan ei halua enää 16-vuotiasta koiraa. Joten vanhan koiran kohtalo on viettää kultakautensa lemmikkilaitoksessa. Arvoisa vapaaehtoinen koirankävelytoiminta! Tiedämme, että sinulla miellyttää toimintaa ja elävä, aktiivinen kävely metsään. Vanhojen koirien kanssa, jotka rauhassa miettivät pieniä palasia, se on enemmän "hiljaa". Mutta silti olisimme hyvin kiitollisia, jos aktiivisten koirien kanssa juoksemisen jälkeen voit varata vähän aikaa lemmikkilaitoksen vanhoille koirille. Tee lyhyt kävely lemmikkilaitoksen alueella, istu heidän kanssaan, puhu heille, hampaile heidän karua. Jos saisit tietää kuinka kiitollisia he ovat tästä pienestä huomiosta! Näille vanhoille koirille tässä maailmassa olemme kaikki, mitä on jäljellä, ja sinä...
Lue alkuperäinen (lv)
Labradoropis, kurš ģimenē nodzīvojis 16 gadus, kādu vakaru tumsā un salā nonāca uz ielas. Stāsts ir skarbs: znots esot izlicis sievasmāti kopā ar suni no mājām. Sievietei kļuva slikti, tika izsaukta neatliekamā medicīniskā palīdzība. Pirms vešanas uz slimnīcu sieviete kaimiņienei vēl paspēja uzsaukt, ka no suņa atsakās, jo vairs neesot, kur dzīvot. Tā suns palika guļam pie mājas aukstumā, līdz citi kaimiņi izsauca glābējus… Gāja dienas un nedēļas. Uzzinājām, ka sieviete no slimnīcas jau ir izrakstīta, taču pie suņa tā arī nav atnākusi. Neviens pat nav piezvanījis. Mēs bijām iedomājušies, ka pēc 16 gadiem kopā, pat ja vēl nebūs kur dzīvot, saimniece pie suņa atnāks. Mēs zinājām, ka kamēr atrisināsies jautājums ar dzīvesvietu, suņopi pieskatīsim un aprūpēsim. Galvenais, lai saimniece nepazūd. Tomēr viņa “pazuda”. Un arī policija mums apstiprināja: šajā ģimenē 16 gadus veco suni nevienam vairs nevajag. Tā nu opītim liktenis lēmis vecumdienas vadīt patversmē. Mīļie brīvprātīgie suņu staidzinātāji! Mēs zinām, ka jums patīk darbība un raitas, aktīvas pastaigas mežā. Ar opīšiem, kuri lēnītēm čunčina mazus gabaliņus, ir “garlaicīgāk”. Un tomēr mēs būtu ļoti pateicīgi, ja pēc izskriešanās ar aktīvajiem suņiem kādu brītiņu veltītu arī patversmes večukiem. Iziet mazu aplīti kaut pa patversmes teritoriju, piesaulītē ar viņiem pasēdēt, parunāt, paķemmēt kažociņu. Ja jūs zinātu, cik viņi ir pateicīgi par šo kripatiņu uzmanības! Šiem opīšiem šajā pasaulē esam palikuši tikai mēs un jūs…
Listattu 3 kuukautta sitten
