Adoptoi Veglia il compagno travolto dal treno
Rasvahybridi · Tuntematon
Tämä aamuna junassa, joka matkasi Bellunoon lähellä Santa Giustinaa, oli tarkkailijoita, jotka todistivat koskettavan ja surullisen kuvan: rannikkokoira oli painautunut junanreunojen viereen elottoman muiden koiran vierestä. Se seikkailu, joka päättyi traagisesti ja alkoi paikasta, josta koira pakeni ei kauankaan junanraidalta. Labradorin epäiltyä ei voitu välttää junan törmäystä (koirat usein eivät voi resistoida junan jäljittelyä) ja hänen ystävänsä ei jättänyt häntä: hän asettui hänen viereensä, pysyi sillä paikalla vain sen verran aikaa, että seuraava junamahti kulki, jälkeen jolloin soitettiin Polferiin ja 118:een, jotka aktivoivat välittömästi alueen kadonnutta koiraan keräävän yrityksen. Tapaus ei ole niin harvinainen – koska usein uutiset kertovat syvistä sidoksista ja kauniista teoista, joita koira tekee ihmisiin tai muille ystävillensä – mutta joka ei voi olla ilman suurta tunteita: ehkä siksi, että näky koiraan valvovan toisen koiran muistuttaa meitä siitä, että tunnet eivät ole ihmisten yksinomaisia ja ne ovat – todellisia ja syviä – myös niissä, jotka eivät ilmaise niitä sanoin. Molemmat eläimet palautettiin omistajalleen.
Lue alkuperäinen (it)
Questa mattina, i passeggeri del treno diretto a Belluno, all'altezza di Santa Giustina, hanno assistito a una scena tenera e straziante: un border collie era accovacciato vicino alle rotaie, accanto al corpo senza vita di un altro cane. Un'avventura finita tragicamente e che era iniziata con la fuga da una casa poco lontana dalla rete ferroviaria. Il labrador evidentemente non è riuscito ad evitare l'impatto con il treno (che i cani spesso non resistono a rincorrere) e il suo compagno non lo ha abbandonato: si è sistemato vicino a lui, lasciando quella posizione solo per far transitare il treno successivo, dal quale sono poi partite le telefonate alla Polfer e al 118, che ha attivato subito l'azienda a cui è affidato il recupero dei cani vaganti in provincia. Un episodio non così raro – perchè spesso le cronache raccontano di legami profondi e gesta dolcissime di cani verso esseri umani o verso altri compagni di vita – ma che non può non suscitare una grande emozione: forse perchè la vista di un cane che veglia un altro cane ci ricorda che i sentimenti non sono una prerogativa degli uomini ed esistono – veri e profondi- anche in chi non li esprime a parole. Entrambi gli animali sono stati riconsegnati al proprietario.
Listattu 4 kuukautta sitten
